London calling

Tässä nyt ei tarvitse varmaan tämän kummemmin kertoa erikseen, että minne käy matka perjantaina?!? Se olis tämän vuotinen visiitti Lontooseen tiedossa!! Eikä varmaan tarvitse mainita kuinka innoissani siitä olen. Suunnitteilla on käydä Burberryn outletissa, Primarkissa, London museumissa katsastamssa Sherlock Holmes näyttely, Harrodsilla, Camdem townissa ja vaikka missä! Ihanaa kun pääsee Lontooseeen. Mua ei haittaa vaikka siellä satais kissoja ja koiria taivaalta, Lontoo on niin ihana muutenkin. Plussa tietenkin auringonpaisteesta. Mä meinaan syödä liikaa Aeron bubble mint suklaata ja juoda kirsikkacokis-överit sekä nauttia Bulmersin talvisiideriä, joka ei maksa sikana ylihintaa. Ja meinaan vaan hengata Lontoossa ja nauttia siitä Lontoolaisuudesta, se on parasta.

Kuva: http://theprodigallondoner.com/gallery/london-calling/

Kuva: www.keepcalm-o-matic.co.uk

Turkoosi Gardajärvi, pari tytskyä ja auto

Gardajärvi, Italia, auto ja auringon paiste.
Mitä muuta sitä ihminen voisi lomaltaan toivoa?
Upeita maisemia, turkoosia vettä ja pienten Italialaiskylien tunnelmaa?

Näitä me löydettiin Gardajärveltä. Kolmen kaupungin jälkeen (Firenze, Bologna, Venetsia ja nopea vissiitti Roomaan, joten sitä ei oikein voi laskea) me suunnattiin autoillen Gardajärven jylhiin maisemiin. Koska takana oli kolme kaupunkia nähtävyyksineen, joissa emme olleet aiemmin koskaan käyneet, niin tahti oli hyvin tiivis. Siksi olikin todella hyvä ajoitus ottaa tähän reissun puoliväliin rennompi lomakohde ja kierrellä Gardajäven pikkukyliä ja katsella upeita maisemia. Niin olihan meillä hotellilla uima-allas, mut ei me siellä ehditty olla kuin tunti yhtenä päivänä, että siitä voi päätellä meidän rennomman meiningin :)

Gardajärvihän sijaitsee siis Pohjois-Italiassa Alppien juurella ja on Italian suurin järvi. Gardajärvi on siitäkin poikkeuksellinen järvi, että sen vesi on turkoosia. Mikä johtuu länsirannan vuorien mäntymetsän vihreydestä, joka heijastuu järveen ja muuttaa veden turkoosin väriseksi. Me kierrelttiin ekaksi järven itäranta ja toisena päivänä länsirantaa Salóon asti. Ajaminen on muuten aika hidasta, varsinkin kun eteen tulee joku saksalainen (!!!) autoilija, joka luulee jarrua kaasuksi. Yleisesti ottaen siis tiet ovat kapeita ja mutkikkaita. Itäpuoli oli helppo ajaa ja pysähdeltiin muutaman kerran katsomaan maisemia ja nähtävyyksiä. Me ajeltiin itäpuolta Malcesineen asti, jossa pysähdyttiin katselemaan nähtävyyksiä ja kylää (asukkaita 3500 muistaakseni). Malcesinen keskustassa on Scaligeron linna (Castello Scaligero), joka hallitsee näkymää ja joka me käytiin katsomassa. Linna oli ok ja siellä kannattaa käydäkin jo pelkästään vaikka siksi, että linnasta aukeni mahtavat näkymät Gardajärvelle. 

Malcesinesta pääsee muuten Monte Baldon vuorelle köysirataa pitkin ja se on todella suosittu turistien keskuudessa.  Me tultiin huomaamaan sen suosio jäävän pitkästä jonosta, mikä oli köysiradalle. Meidän suunitelmissa oli, että mennään sillä köysiralla sinne vuorelle, mutta kun oltiin jonotettu jotain tunti ja olis pitänyt vähintään vielä toinen tunti jonottaa, niin todetiin, ettei mitään järkeä ja lähdettiin stekkaamaan toi linna ja Malcesinestan kylä. Järkevä päätös, koska linna oli hieno ja maisemat korvasi mennen tullen yhden vuorella käynnin. 

Matkalta Malcesiaan maisemia eli järven itäpuolelta

Malcesinen kylä

Scaligeron linnasta maisemat Gardajärvelle ja kylään

Gardajärvellä liikennöin lauttoja kylien välillä. Tämä kuva on vastarannalla sijaitsevaan kylään, jonne lautta on menossa

Gillian Flynn: Gone Girl ja kiltti tyttö

Kiltti tyttö on siis kirjan suomennettu nimi ja nyt kirjasta tehty leffa pyörii teattereissa alkuperäisellä nimellä Gone Girl. Mä luin kesällä tän kirjan, kun sattumalta jostain kirjastosta sen taisin bongata. Mun piti siitä varmaan joskus tehdä postauskin, mutta se taisi unohtua jonnekin Euroopan turneen ja Mallorcan reissun suunnitettelun väliin. Kirja oli kiinnostava ja oikeastaan tosi hyvä. Jäin pitkäksi aikaa miettimään, mitä mieltä oikein olisin tästä kirjasta. Kirjan alku ei anna minkäänlaista osviittaa siitä mitä lopussa tulee tapahtumaan. Loppuratkaisu on oikeastaan mielenkiintoinen ja aika yllätäväkin, se herätää ajatuksia ja jäin pohtimaan sitä, että miten kieroutunut ihmismieli oikeastaan voikaan olla. Vaikka kirja on tietenkin fiktiivinen, ei se muuta sitä tosiasiaa, että oikeassa elämässäkin on yhtä kieroutuneita ja vinksahtaneita ihmisiä. Oikeastaan kiltti tyttö hyytävän nerokas kuvaus parisuhteen pimeimmistä puolista sekä myös karmivan tarkkanäköinen kuvaus toimimattomasta avioliitosta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan. Elokuvan aijon mennä katsomaan nyt viikonloppuna jossain välissä. Toivon, että se on yhtä hyvä kuin kirja.

On Nickin ja Amyn häiden viides vuosipäivä, ja Amy on kadonnut. Heidän hulppean vuokratalonsa olohuoneessa on merkkejä kamppailusta. Nick jää kiinni ensin yhdestä, sitten toisesta valheesta, ja pian koko Carthagen pikkukaupunki on vakuuttunut siitä, että tämä on murhannut vaimonsa. Amyn päiväkirjojen valossa tämä ei olisi mitenkään yllättävää; ne piirtävät muotokuvan neuroottisesta täydellisyydentavoittelijasta, joka pelkää miestään. Mutta kumman tarinaa on oikein uskominen - Nickin vai Amyn? Vai valehtelevatko molemmat?

Sirmione ja shampanjaa

Heippahei ja matkapostauksilla jatketaan. Mä olen nyt päättänyt, et saan vihdoinkin ulos nää Euroopan turneen kuvat ja jutut, jotka on koko syksyn maanneet luonnoksina. 

Joten mennään asiaan eli Italian Gardajärvelle ja aloitetaan sieltä Sirmionesta, joka sijaitsee Gardajärven ihan eteläosassa ja jossa meillä oli hotelli. Me valittiin Sirmione oikeestaan siksi, koska tästä oli hyvin helppo lähteä kiertämään järveä niin itä- kuin länsipuoleltakin. Toki länsipuolelta ajettiin vain Salón asti. Ja Sirmione oli sitäpaitsi yks Gardajärven hienoimpia kyliä (siis mun mielestä ainakin). Gardajärvihän on italialaisten suosiossa viettää lomansa, joten täällä riittää turisteja, myös siis ihan italialaisia turisteja, ei pelkästään Euroopasta tulleita. Ja ne Italiaset turistit ajaa ihan sika hienoilla autoilla!! Täällä nimittäin oli Ferraria, Bugattia, Mersua, Audia ja Bemaria enemmän kuin missään oon nähnyt yhtäaikaa. Pakko myöntää, et kyllä sukat vähän pyöri jaloissa kun joku kundi huristeli Ferrarilla tai Bugatilla vastaan noilla vuoristoteillä. Tai noh, ei nyt niin vähääkään, kai nyt kaikki kuolaa kunnon urheiluautoa! Ai ku pääsis ite tollasen rattiin ja ajamaan tonne vuoristoteille, in my dreams! Täytyy lopettaa toi Top Gearin katsominen. 

Gardajärven seutu on maastosta johtuen etenkin pyöräilijöiden, kiipeilijöiden ja patikoilijoiden suosiossa. Me tietysti ei tehty mitään näistä vaan ajeltiin autolla järveä ympäri. Okei, sen verran kyllä oli holtitonta pyöräilijöiden meno välillä, et en mä tiedä oisko siinä keskellä maantietä vastaantulijoiden kaistalla kandennut laskea vuorelta alas ja pämähtää siinä mutkassa noin vaan vastaan tulevan auton kaistalle. No tyylinsä kaikilla, osa pyöräilijöistä ei vain oikein tuntunut hallitsevan omaa menoaan... Järven itäpuoli on tasaisempaa ja tiet siellä ovat helpompia ajaa kuin taas järven länsipuoli on vuoristoista, jossa on serpentiinitietä ja korkeus erot ovat selkeästi suurempia, koska oikeastaan koko länsipuoli on vuoristoa. Itäpuolella järveä on pääsääntöiseti Gardajärven uimarannat. Koska Gardajärvi on syvä, niin vesikin on kylmää. Rannat ovat aika kivikkoisia ja syvenevät aika nopeasti. Kun lähestytään järven päätä pohjoisessa, niin alkavat tiet pienetä ja muuttua mutkikkaimmiksi, koska maisema muuttuu vuoristoiseksi. Gardajärven pohjoispäässä on Riva del Gardan kaupunki ,joka on järven pohjoisin kaupunki. 

Me vietettiin siis illat Sirmionessa ja saatiin hotellilta pyörät lainaan, joilla me lähdettiin liikkeele ja pakkattiin pöyrän koriin kamerat, pullo shampanjaa ja mukit. Okein, me siis juotiin shampanjaa muovimukeista. Joo, mä tiedän, mikä etiketti virhe! Mutta oli se shampanja ihan hyvää niistä muovimukeistakin, kun siinä samalla voi ihailla aivan upeaa iltaa ja auringon laskua. Sirmionen vanha keskusta on rauhoitettu muuten niin autoilta kuin polkupyöriltäkin ja se sijaitsee kapean niemen kärjessä. Kävely ja pyörätiet vanhaan keskustaan kulkevat melkein koko matkan upeita rantoja pitkin. Me siis polkaistiin vanhaan keskustaan tai paremminkin vanhan keskustaan portille, koska siitä eteenpäin pääsi vain kävellen, jossa on keskiaikainen linnoitus vallihautoineen, oliko nyt jostain 1200 luvalta. Me ei ehditty sisälle linnoitukseen, mutta ihailtiin linnoitusta sit ulkoapäin. Me haluttiin ihailla ulkona olevia nähtävyyksiä ja maisemia sekä nauttia mahdollisimman paljon kesäilloista ja öistä Italiassa. Mitkä oli kyllä todella Sirmionessa kohdillaan. Sirmionessa muuten oli aivan upeat auringonlaskut. Jos sattuu Sirmioneen niin kannattaa ehdottomasti mennä ja etsiä niemennkärjestä paikka mistä voi ihailla auringonlaskun!!! Yhtenä iltana me lähdettiin vain myös kävelemään pitkin Sirmionen rannassa menevää kävelytietä. 

Maisemat meidän hotellin uima-altaalta 

 

 Pöyräilijät valmiina lähtöön, mun korissa ei ollut se shampanja

 Sirmionen linnoitus, josta kuljetaan sisään

Kuva varmasti kertoo kaiken 

Tyyliä a'la Italia