Kuten voitte arvata, tää kotona makaaminen (lue= jumittaminen ei omasta tahdosta) alkaa vähän käydä tylsäksi ja kun tylsyys on saanut sellaiset ulottuvuudet, että olen jopa siivonnut tylsyyksissä vaatekaappini niin alkaa ajatukset väkisinkin harhailla missä lie oudoissa ulottuvuuksissa. Tällähetkellä tekisi nimittäin jo mieli siivota myös oma elämä pelkkien vaatekaappien lisäksi. Jumiutuminen samoihin kuvioihin ja niiden toistaminen päivästä toiseen tuttuna ja turvallisena. Tai paremminkin vuodesta toiseen. Välillä kadehdin niitä ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa ja lähteä kun siltä alkaa tuntua. Onko tuttu ja turvallinen sama kuin tylsä? Enkö ole spontaani, kun en ota lopareita ja pakkaa kamojani rinkkaa ja lähde kun alkaa siltä tuntua? Välillä kyllä todella tekisi mieli. Enkä mene vannomaan, ettenkö voisi joskus niin tehdäkin. Vaikka ei tylsyys aina huono asia ole. Joskus on mukava turruttautua näennäiseen turvallisuuden tunteeseen, että kaikki jatkuu samana myös huomenna. Tuttuna ja turvallisena, vaikka kaikki voikin muuttua silmän räpäyksessä. Yksi sana tai teko voi muuttaa kaiken. En missään nimessä valita, että elämäni olisi tylsää, sitä se ei todellakaan ole. Välillä vain herää miettimään pitäisikö sitä tehdä jotain toisin, ottaa ja lähteä kun siltä alkaa tuntua, kun siihen olisi mahdollisuus ja mikään ei estäisi sitä tekemästä.
Äsh, ehkä on paras mennä ottamaan lisää Buranaa ja painua peiton alle päikkäreille, juoda lisää vihreää teetä ja toivoa olevansa huomenna tolpillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti